Hiljaisuuden vanginvartijana

Petteri muistelee, osa I

20.4.2011

Vaikka Syviä uria kynnettiin pitkään, syntyi valtaosa albumin biiseistä nopeasti ja lyhyellä aikavälillä. Omalla kohdallani luova pyrähdys sattui kesään 2005. Ellen aivan väärin muista, oli siihen mennessä jo tehty päätös siitä, että pian mennään studioon. Kuten usein käy, säveliä ja sanoja alkoi ryöpsähdellä toden teolla vasta silloin kun siihen oli tarvetta. Kun kesälomani lopulta alkoi, heitin päivätyöhuolet nurkkaan, ja tein niille tilaa nappaamalla samaisesta nurkasta vanhan nailonkielisen Landolani (katso kuvaa!), joka onkin lauluntekijäminäni rakkain työkalu.

Kaiken kaikkiaan tein parin kuukauden aikana parikymmentä biisiä. Syville urille tästä paketista päätyi mm. Nuotiotarina, Kissa konepellillä sekä Talo, koira ja Volvo. Kaikkein ensimmäinen taisi kuitenkin olla Onnenpyörä, joka oli sikäli tärkeä merkkipaalu, että se antoi tavallaan suuntaviivat koko albumin tyylille ja tunnelmalle. Aikaisemmin monet yhteiset kappaleemme olivat syntyneet jamittelupohjalta treenikämpällä, mutta tällä kertaa oli tarkoitus saada mukaan enemmän tarinapohjaista materiaalia. Pelkästään mukava groove ja riffittely eivät enää tuntuneet riittävältä, vaikka niitäkään ei toki ollut tarkoitus unohtaa.

Onnenpyörään hain inspiraatiota mm. suurelta idoliltani John Hiattilta. Tarkoituksena oli tehdä (monien Hiatt-biisien tapaan) hyvän mielen ralli rennon rullaavalla poljennolla. Kun jonkinlainen perusidea sävellykseen oli valmiina, jätin homman hetkeksi hautumaan. Kun sitten eräänä päivänä tallustelin kotikaupunginosassani Tampereen Kalevassa kohti Prisma-markettia, alkoivat riimit putoilla melkein kuin itsestään.

Liisanpuiston laitamilla puolestaan lähti liikkeelle eräänlaisesta pastissi-harjoituksesta. Ideana oli kirjoittaa laulun alkurivit jonkun tunnetun tekijän tyylillä. Voisin muuten suositella metodia muillekin lauluntekijöille, sillä se vapautti liiallisesta omakohtaisen tilityksen tarpeesta, ja toisaalta antoi raamit, jonka pohjalle tarinaa saattoi luonnostella. Lisäksi oli vapauttavaa kun ei tarvinnut heti ajatella kokonaista biisiä, vaan piti ainoastaan keksiä napakka ja kiinnostava alku. Väittäisin, että Liisanpuiston laitamilla ei lopulta muistuta juuri lainkaan kyseisen esikuva-artistin tuotantoa. Siitä vaan arvuuttelemaan ketä mahdan tarkoittaa!

Paul McCartney kertoi aikanaan Yesterdayn syntyneen unessa, ensin työnimellä Scrambled Eggs. Vastaavasti minä heräsin eräänä varhaisena aamuna (edelleen puhutaan siis kesästä 2005) siihen, että päässäni soi Hiljaisuuden vankilan valmis melodia. Koska ei ollut vielä heräämiseen sovelias aika, makailin hetken sängyllä ja kelasin melodiaa mielessäni uudestaan ja uudestaan. Yritin olla nukahtamatta. Lopulta onnistuin keräämään tahdonvoimani rippeet ja raahustin taltiomaan idean, ennen kuin annoin itselleni luvan nukahtaa uudestaan.

Kylläpä onkin varsin mukavaa näitä muistella, etenkin nyt kun albumi on lopulta valmis! Hämärtyneet muistikuvat näköjään tarkentuvat vasta sitten kun niitä alkaa kirjoittaa ylös. Tosin sitä välillä tulee mieleen, että ehkä tämä kirjoitus alkaa olla enemmän mielikuvituksen tuotetta kuin faktuaalista faktaa...

Oli miten oli, lisää tarinaa (toden ja tarullisuuden yhdistelmää) turahtanee tuonnempana.

 

 

 

Kaikki uutiset ja tarinat

Hiljaisuuden vanginvartijana