Onnenpyörän kiertorata

Petteri muistelee, osa II

21.4.2011

Jos jokin Syvien urien biiseistä oli vaikea, niin se oli ehdottomasti Onnenpyörä. Kuten muistelmieni ensimmäisessä osassa kerroin, se syntyi sinänsä melko vaivattomasti, mutta johtuen sen tietystä erityisasemasta projektin kokonaisuudessa taisin tehdä siitä hiukan turhaankin itselleni henkilökohtaisen ongelman.

Bändin käsittelyssä nimittäin biisi muuttui siinä määrin, että se ei enää tuntunut samalta biisiltä, kuin demoversio. Ei toki niin, että se olisi ollut millään lailla huonompi, mutta se ei kuitenkaan ihan vastannut alkuperäistä visiota.

Kokeilimme erilaisia miksausversioita ja loihdin biisiin jopa erilaisia uusia osia, jotta biisi olisi tuntunut enemmän omaltani. Bändikaverit inttivät, että "enimmäinen versio on paras, ihan turha sitä on lähteä muuttamaan". Mutta en saanut rauhaa, vaan työstin uusia versiota aina säännöllisin väliajoin kunnes alkoi tuntua, että Onnenpyörän kirous on laskeutunut päälleni.

Kokeilin vaihtaa sävellajia, kokeilin säätää tempoa, mutta jos itse olinkin hetken tyytyväinen tulokseen, se meni nopeasti ohi etenkin kun muut pysyivät järkkymättömästi kannassaan: "Ensimmäinen versio on paras!"

Muutamille muillekin biiseille teimme pientä editointia mm. biisin rakenteiden suhteen, ja ne sujuivatkin paljon onnekkaammin. Mm. Lupaus muuttui aika paljon ensimmäiseen studiovetoon verrattuna. Mutta Onnenpyörän kirous säilyi aina vain, vuodesta toiseen...

Kun alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että koko projekti kaatuu siihen, että emme pääse yhteisymmärrykseen Onnenpyörästä, päätin kokeilla vielä kerran paluuta alkuperäiseen versioon. Poistimme biisin rakenteeseen tehnyt muokkaukset ja nollasimme miksauspöydän, ja opettelin pitämään siitä alkuperäisestä studioversiosta, vaikkakaan se ei ollut helppoa. Se pieni avain, jolla kirous poistui, oli se kun kuuntelin Keith Richardsin biisin "Make No Mistake". Otimme siitä hiukan miksausoppia (vaikka biisi on toki siitä kaukana), soitin yhden uuden kitararaidan ja yhtäkkiä muutkin olivat sitä mieltä, että nyt toimii.

Huojennus oli tietenkin suuri. Koska olemme aina pyrkineet olemaan demokraattinen bändi, oli tämä lopputulos oman mielenrauhani kannalta keskeinen. Omasta näkökulmastani Onnenpyörä oli sekä projektin alku, että sen päätös. Välillä sen kanssa käytiin ohisektorissa ja jopa rosvosektorissakin.

 

 

 

Kaikki uutiset ja tarinat

Onnenpyörän kiertorata