Kappaleiden syntyhistoriaa

Markku muistelee, osa I

1.5.2011 vappunenä päässä

Billie Holidayn vaikuttavasti tulkitsema Strange Fruit on ollut – omituista kyllä – innoittajana Sadonkorjuulaululle Kiilumäen perinteisissä joulusessioissa 1996. Pojat jammailivat "kamarin" puolella ja minä rustasin lisää laulutekstiä Karpan keittiössä. Ja jouluolutta kului. No, pappamopo karkasi käsistä ja laulussa korjataan aivan toisenlaista satoa kuin ylevässä innoittajakappaleessaan.

Lähtökohta ja lopputulos ovat luovassa prosessissa usein aivan erilaiset. Traagisuutta ei taidettu tavoittaa, ellei sitten halua ajatella että laulussa kuvattu tie johtaa perisuomalaiseen tapaan alkoholismin aiheuttamille syville urille; sitä niittää mitä kylvää. No, kieli poskessa lähdettiin satoa korjaamaan. Muistikuvani on, että laulu otettiin ekalla otolla "purkkiin", mistä kielisi myös spontaanin kuuloiset loppumokailut laulutulkinnassa.

Samojen sessioiden alkuperäistä satoa on myös Heinäpellon laidalla. Se on joulusessioiden aikana loppuun rustattu ja taltioitu, CCR:n Green Riverin hengessä ja Beatlesin versioiman Twist and shoutin tapaan ääni jo riekaleina illan viimeisenä vetona vedettynä. Kun Fogerty lauloi hyväntuulisesti Mississipin suistomaisemien fiilingeistä, mietin mistä vastaavasta voisin itse fiilistellä. No, tietysti lapsuudenkesistä kummisetäni ja -tätini maatilalla Vuoltussa nykyisen Forssan alueella lähellä – vai osana – entistä itsenäistä Koijärven kuntaa. Ja Koijärvihän on se missä Sampokin juoksutusojaan kiven heitti... Tässähän tekisi mieli muistella enemmänkin Forssan kunniakasta historiaa aina Forssan perustajan A.W.Wahrenin ajoista lähtien, mutta pitäydytään nyt näissä yhteyksissä siinä missä pitikin.

Vanha tammikin on vielä versioitu samoissa sessioissa ensimmäisen kerran "narulle". Lähtökohtana oli saada aikaan jotakin akustisesti raikasta Led Zeppelinin kolmoslevyn tyyliin. Laulu kertoo fillariretkestä Tammelan Mustialaan Hakkapeliittapäivien aikaan; vanhoja ja uusia ystäviä, välirikkojenkin jälkeen uusittua ystävyyttä, rakkautta ilmassa – kohde ei sillä hetkellä fyysisesti läsnä mutta kuitenkin olemassa – , myöhemmin kipeitä muistoja. Ajaton hetki.

Reissuun liittyy vahvasti ainaisena primus motorina jo lapsuudenystäväni Jere, kuten myös kesän ´71 hiekkalaatikolle. "Voimia taistoon"! Laulu on kokenut monenlaisia muutoksia sovituksen suhteen 15 vuoden matkan varrella, eikä se oikein koskaan "istunut", ainakaan allekirjoittaneelle. Levylle päätynyt sovitusversio lähti liikkeelle Karpan ehdotuksesta Petterille: "Robert Johnson meets Vanha tammi". Lopullinen ratkaisu – kuulostaapa pahaenteiseltä – syntyi kolmannessa sävellajissaan tämän vuoden puolella.

 

 

 

Kaikki uutiset ja tarinat

Kappaleiden syntyhistoriaa